A- | A+ | Sivukartta
 
Olet tässä: Etusivu | Kulttuuri | Frans Leijon | Jatkuvaa oppimista

Jatkuvaa oppimista

Neiti Heikel teki paljon töitä Fransin hyväksi. Vapaa-aikoina hän vei Fransia eri paikkoihin tutustumaan ja koskettelemaan. Veturitalli, matkustaja- ja tavaravaunut, höyrylaiva, purjelaiva, tehtaat, pajat ja myllyt tulivat Fransille tutuiksi.

Kuuromykkäin koulun lähellä asui sokea sorvari ja Frans olisi halunnut päästä hänen oppiinsa. Neiti Heikel piti sitä liian vaarallisena, joten Frans opetteli sorvaamaan yksin. Hän sai myöhemmin oikeaa opetusta ja vuonna 1898 hän sai Neiti Heikeliltä oman sorvin.

20-vuotiaana Frans lopetti koulunkäynnin, mutta jäi Anna Heikelin hoitoon. Ajan mittaan Fransista tuli taitava sorvaaja: hän valmisti myyntiin mm. kymmeniä keinutuoleja. Sorvarin ammatti olikin yksi ammatti, jota Frans harjoitti koko elämänsä. Frans sai ystäviltään uusia sorvausmalleja kuten kolmihaaraisen kynttilänjalan, kellonpitimen, sukan parsimissienen, rihmarullatelineen.

Hän kiinnostui myös lasin työstämisestä ja hän koulutti itsensä lasimestariksi. Siitä olikin hyötyä. Hän paikkaili särkyneitä porsliiniastioita liimalla, jota hän itse valmisti.

Ansionsa Frans säästi. Hän suunnitteli lähettävänsä matkarahat äidilleen, että tämä voisi tulla katsomaan miten hyvin pojalla oli nyt asiat. Mutta yhteys kotiin oli katkennut, Fransin äiti oli jo kuollut ja muu perhe muuttanut tuntemattomaan paikkaan. Vasta vanhempana Frans sattumalta sai
yhteyden sisaruksiinsa.

Frans koulutti itsensä myös puutarhuriksi. Vuoden 1917 aikoihin oli elintarvikepula ja ihmisiä kehotettiin viljelemään puutarhojaan. Hän luki Ossian Lundenin oppaan "Puutarhaviljelijä". Hän rakensi taimilavoja, joihin hän itse leikkasi lasit. Hän kehitteli niihin ilmanvaihtolaitteen. Hän alkoi viljellä tavallisimpia juurikkaita, kurpitsoja, tomaattia, kurkkua ja tupakkaa, vaikka ei itse tupakoinutkaan. Hän alkoi myöhemmin tuottaa myös siemeniä.

Frans lähetti puutarhatuotteitaan Vaasaan näyttelyyn. Hän sai II palkinnon.

Frans Leijon luki paljon. Hän omisti joitain pistekirjoja ja käytti Sokeain yhdistyksen kirjastoa paljon. Ammattikirjallisuuden lisäksi hän luki kaunokirjallisuutta: Topeliusta, Runebergia, Lagerlöfiä, Björnstjerne-Björnsonia, Heidenstamia, Hertzbergiä, Petrus Nordmania. Frans oli ruotsinkielinen.

Jo kouluaikoinaan Frans Leijon rakensi erilaisia leluja: leikkijunan, höyrylaivan ja myllyn. Myöhemmin hän valmisti mm. keinutuoleja myyntiin. Hän kehitteli tuolin ja silityslaudan yhdistelmän. Hän rakensi itselleen tandem-pyörän.

Frans Leijon omalla tandemilla

Frans ja hänen itsensä suunnittelema tandempyörä.


Frans Leijon asui koulun jälkeen vuokralla Forsbyssä entisen hoitajansa Maijan ja tämän aviomiehen kanssa. Fransin ympärillä kasvoivat isännän tyttären lapset, jotka lukivat Fransille. He sormittivat hänen käteensä sormiaakkosia. Jos lehdissä oli hänelle tuntemattomia sanoja, hän kirjoitti ne muistiin.

Forsby oli 13 kilometrin päässä Pietarsaaressa, jossa hän kävi usein entisellä koulullaan. Silloin hän kyseli opettajilta, mitä sanat merkitsevät. Matka oli pitkä ja monet tekivät sen polkupyörällä, niin Franskin. Hän suunnitteli itselleen polkupyörän. Hän hankki tarvittavat välineet ja rakensi polkupyörän, jossa oli kaksi satulaa ja ohjaustankoa. Ohjaustangot yhdisti teräslanka. Sen avulla Frans tunsi, mihin suuntaan pyörää ohjaava lapsi käänsi pyörää. Hän itse polki. Pyörä kuitenkin rikkoontui eikä Fransilla ollut varaa rakentaa uutta.

Vuonna 1902 Frans Leijon esitteli sorvaustaitojaan Yleisessä kuuromykkäin kokouksessa Helsingissä. Siellä hän tapasi herra Robert Jägerhornin, miehen, jonka avulla hän oli aikoinaan kouluun päässyt.

Vuonna 1922 Frans Leijonin tuotteita oli esillä Tampereen yleisessä teollisuusnäyttelyssä. Siellä oli keinutuoli, kynttilänjalka, lankarullanpidin ja muita pikkuesinteitä. Hän sai ensimmäisen palkinnon.

Eräs tärkeä Frans Leijonin keksintö oli metallilevy, johon oli merkitty niin tavalliset aakkoset kuin pisteaakkoset. Sen avulla hän pystyi keskustelemaan kenenkä tahansa kanssa.

Frans alkoi unelmoida omasta pikku puutarhamökistä jossain Etelä-Suomessa, missä puutarha kukoistaisi paremmin kuin Pohjanmaalla. Näin hän päätyi viimein Kakskertaan, missä Kuurojen liitolla oli asuntola. Sen yhteydessä hän jatkoi puutarhaharrastustaan.

Fransin isäpuoli osa sisaruksista olivat muuttaneet Turkuun. Siellä he kuulivat Turun kuurojen papin, Eino Savisaaren kautta kuurosokeasta ihmemies Fransista. He tunnistivat tarinasta oman isoveljensä.

Viimeiset kymmenen vuotta Frans sai taas tuntea olevansa kuuluvansa perheeseen. Hän iloitsi uusista ihmissuhteistaan ja vietti paljon aikaa veljensä Matin omistamassa kauppapuutarhassa
Vasaramäessä.

Frans Leijon kuoli kesällä 1947 vatsasyöpään, ja hänet haudattiin Kakskerran kirkkomaahan.


Frans Leijon omalla kasvimaalla

Frans Leijon omalla kasvimaallaan.


Frans Leijon - elämä ja työ
Lapsuus ja kouluaika
Jatkuvaa oppimista



Jaa verkossa facebookiin Twitteriin Google plus Pinterest Sähköpostiin Deliciouseen

Sivun alkuun

Kuurosokeiden omaehtoinen, itsenäinen ja hyvä elämä tasavertaisessa yhteiskunnassa
Olemme Facebookissa Suomen Kuurosokeat ry

Päivitetty: 15.12.2013 Webmaster