A- | A+ | Sivukartta
 
Olet tässä: Etusivu | Palvelut | Viittomia

Kuurosokeusalaan liittyviä viittomia

Kuurosokeiden ja kuulonäkövammaisten tilanteissa ammattisanaston alueella on käytössä useita erilaisia viittomia. Eroja voi esiintyä alueellisesti tai henkilökohtaisen näkötilanteen mukaan eli vastaanotetaanko viittomia kapealla näkökentällä vai kädestä käteen viittoen, ovatko viittomat tilanteessa sovittu jne.

Tälle sivustolle on koottu kuurosokeusalan viittomia ja kentällä käytettyjä ratkaisuja. Osa materiaalista on viitottuna ja osasta on valokuvia esimerkiksi nimiviittomista.'

Kuulemiseen liittyviä viittomia

Taustaa

Videon käsikirjoituksen on tehnyt opinnäytetyönään Siiri Helminen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.

Korvan rakenne= Ihmisen korva muodostuu ulko-, väli- ja sisäkorvasta, joihin kuuluu monia eri osia. Ulkokorvaan kuuluvat korvalehti ja korvakäytävä. Välikorvassa ovat tärykalvo ja kuuloluut. Sisäkorvassa sijaitsee puolestaan simpukka. (Kuuloliitto 2018.)

Ulkokorva= Korvan uloin alue, johon kuuluvat korvalehti ja korvakäytävä (Jauhiainen 2008, 292).

Korvalehti= Korvakäytävän aukon ympärillä oleva osa, joka koostuu rustosta ja ihosta (Jauhiainen 2008, 283).

Korvakäytävä= Korvan osa, joka muodostaa kanavan ulkokorvasta välikorvaan. Se on ihon peittämä ja rakentuu rustosta ja ohimoluusta. (Jauhiainen 2008, 283.)

Välikorva= Korvassa oleva ontelo, johon kuuluvat muun muassa tärykalvo ja kuuloluut (Berggren, Jauhiainen, Levänen, Lind, Magnusson, Moore & Osen 2008, 69).

Tärykalvo= Värähtelevä kalvo, joka sijaitsee ulko- ja välikorvan välissä (Jauhiainen 2008, 292).

Kuuloluut= Välikorvan kolme luuta (vasara, alasin, jalustin), joiden tehtävänä on välittää äänivärähtelyjä eteenpäin korvassa (Jauhiainen 2008, 284).
Sisäkorva= Korvan osa-alue, jossa sijaitsevat esimerkiksi simpukka ja tasapainoelin (Berggren ym. 2008, 75-76).

Kaarikäytävät= Tasapainoelimeen kuuluvat osat, jotka ovat kaaren muotoisia (Jauhiainen 2008, 281).

Simpukka= Kuuloelin, joka on rakenteeltaan kierteinen (Berggren ym. 2008, 75). Se muuttaa siihen tulevat äänet hermoärsykkeiksi (Kuuloliitto 2018).

Kuulohermo= Hermo, joka välittää korvasta keskushermostoon ääniä ja tietoja niistä. Sen alkupää sijaitsee sisäkorvassa. (Berggren ym. 2008, 81.)

Kuulokoje= Kuulemisen apuväline, joka vahvistaa akustisesti ympäristön äänet. Koostuu kuulokkeesta, mikrofonista, säädettävästä vahvistimesta ja virtalähteestä. Kuulokojeita on monenlaisia esimerkiksi korvantauskuulokoje ja korvakäytäväkuulokoje. (Kronlund 2005, 328.)

Korvakappale= Kovasta akryylista tai pehmeästä silikonista valmistettu osa, joka tehdään jokaiselle korvakäytävästä otetun mallin mukaisesti (Kronlund 2005, 335).

Väliletku= Korvantauskuulokojeessa kuulokoje ja korvakappale yhdistetään toisiinsa väliletkulla (Väätäinen 2005, 44).

Paristokotelo= Kuulokojeen osa, johon laitetaan paristo. Paristokotelon ollessa auki koje ei ole toiminnassa. (Perämäki & Ahola 2016, 4.)

Virtakytkin= Kuulokojeen osa, joka voi olla kojeessa erillisenä osana tai yhdistetty paristokoteloon (Andersson, Andersson, Arlinger, Arvidsson, Danielsson, Jauhiainen, Jönsson, Kronlund, Laukli, van der Lieth, Lyxell, Nielsen, Nyberg & Rönnberg 2008, 222).

T-asento= Kuulokojeessa oleva asento, jonka ollessa päällä induktiosilmukka toimii (Kuuloavain.fi 2018a).

Induktiosilmukka= Apuväline, jonka kautta ääni siirtyy magneettikenttää pitkin suoraan kojeen vastaanottokelaan. Tällöin äänet siirtyvät kuulokojeeseen ilman ympäristön häiriöitä. Se voi olla vedetty huoneen ympäri, jolloin se koostuu johtimesta, vahvistimesta ja äänilähteestä. Silmukkaa on mahdollista saada myös esimerkiksi kaulasilmukkana. (Kuuloavain.fi 2018a.)

Sisäkorvaistute= Sähköinen kuulokoje, joka asennetaan henkilön käyttöön leikkauksella. Se koostuu sisäisestä osasta eli istutteesta ja ulkoisesta osasta eli puheprosessorista, joka asetetaan korvaan. Istute muuttaa äänet sähköisiksi impulsseiksi, jotka kulkeutuvat kuulohermon kautta aivoihin. (Kuuloavain.fi 2018b.)

Lähteet:

Andersson, Gerhard & Andersson, Sara & Arlinger, Stig & Arvidsson, Torborg & Danielsson, Anita & Jauhiainen, Tapani & Jönsson, Anders & Kronlund, Lars & Laukli, Einari & van der Lieth, Lars & Lyxell, Björn & Nielsen, Per & Nyberg, Eva & Rönnberg, Jerker 2008. Kuntoutus. Teoksessa Audiologia. Tapani Jauhiainen (toim.) Helsinki: Duodecim, 213–248.
Berggren, Diana & Jauhiainen, Tapani & Levänen, Sari & Lind, Ola & Magnusson, Bengt & Moore, Jean K. & Osen, Kristen 2008. Korvan ja kuulojärjestelmän kehitys, rakenne ja toiminta. Teoksessa Audiologia. Tapani Jauhiainen (toim.) Helsinki: Duodecim, 63–94.
Jauhiainen, Tapani 2008. Sanasto. Teoksessa Audiologia. Tapani Jauhiainen (toim.) Helsinki: Duodecim, 275-294
Kronlund, Lars 2005. Tekninen kuulonhuolto. Teoksessa Kuulon ja kielen kuntoutus. Vuorovaikutuksesta kommunikointiin. 2. painos. Eila Lonka & Anna-Maija Korpi-jaakko - Huuhka (toim.) Helsinki: Yliopistopaino, 327–352.
Kuuloavain.fi 2018a. Television kuuntelu. Viitattu 19.3.2018. https://www.kuuloavain.fi/info/kuulon-kuntoutus/apuvalineet/television-kuuntelu/
Kuuloavain.fi 2008b. Sisäkorvaistute. Viitattu 19.3.2018. https://www.kuuloavain.fi/info/kuulon-kuntoutus/sisakorvaistute/
Kuuloliitto 2018. Kuulo ja kuulovammat. Viitattu 15.3.2018. https://www.kuuloliitto.fi/kuulo/kuulo-ja-kuulovammat/
Perämäki, Assi & Ahola, Tuulikki 2016. Opas korvantauskuulokojeen käyttäjälle. Rovaniemi: Lapin Keskussairaala, Kuuloasema. Viitattu 19.3.2018. file:///C:/Users/Omistaja/AppData/Local/Temp/KORVANTAUS%20KUULOKOJE%20%2010.11.2016.pdf
Väätäinen, Sirkku-Marja 2005. Kuulolla! Opas kuulonkuntoutuksesta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Helsinki: Edita Prima Oy. 

Pistekirjoitusviittomia

Diakonia-ammattikorkeakoulusta on valmistunut vuonna 2017 pistekirjoitusviittomia havainnollistava opinnäytetyö. Sen ovat tehneet Veera Lindvall ja Terhi Ristolainen.

Taustaa

Pistekirjoitus = perustuu kuudesta pisteestä muodostuvaan suunnikkaaseen. Toiselta nimeltään Braillen kirjoitus. (Hietaketo-Vieno, Kaartovaara, Mäntylä, Pyötsiä & Salo 2000, 88.)

Pistekirjoituksen lukeminen = Pistekirjoitusta luetaan etusormen, keskisormen ja nimettömän sormenpäillä, tunnustellen pisteitä.

Kahden käden lukutekniikka = Pistekirjoituksen lukemisen nopeuttamiseksi voidaan käyttää molempia käsiä lukemiseen. Vasen käsi aloittaa ja lukee keskelle, josta oikea käsi jatkaa lukemista rivin loppuun.

Pistekirjoituksen kirjoittaminen = Pistekirjoitusta kirjoitetaan yleensä pistekirjoituskoneella tai pistenäytöllä.

Harvaa harvalla = Pistekirjoitusteksti on kirjoitettu harvalla kirjainvälillä ja harvalla rivivälillä. Harva kirjainväli tarkoittaa, että kirjainten välissä on yksi ja sanojen välissä kolme välilyöntiä. Harva riviväli tarkoittaa, että teksti kirjoitetaan vain joka toiselle riville. (Hietaketo-Vieno ym. 2000, 30.) Tätä käytetään pistekirjoituksen opettelun alkuvaiheessa.

Tiheää harvalla = Pistekirjoitusteksti on kirjoitettu normaalilla kirjaintiheydellä ja harvalla rivivälillä. (Hietaketo-Vieno ym. 2000, 30).

Tiheää tiheällä = Pistekirjoitusteksti on kirjoitettu normaalilla kirjaintiheydellä ja normaaliin riviväliin. (Hietaketo-Vieno ym. 2000, 30). Tämä on normaali kirjoitusasu pistekirjoitukselle.

6-pisteinen järjestelmä = Pistekirjoituksen peruskuvio on kuudesta pisteestä muodostuva suunnikas, joka mahdollistaa 64 erilaista merkkiä. Yhdistämällä kahta tai useampaa merkkiä, pystytään kirjoittamaan samoja merkkejä, kuin mustakirjoituksella. (Hietaketo-Vieno ym. 2000, 32.)

8-pisteinen järjestelmä = Tietokoneeseen liitetyllä pistenäytöllä käytetään 8-pisteistä järjestelmää, joka vähentää yhdistelmämerkkien käyttöä (Hietaketo-Vieno ym. 2000, 26, 32).

Pistekirjoituskone = Pistekirjoituskoneella kirjoitetaan pistekirjoitusmerkkejä, se voi olla myös sähkökäyttöinen (Hietaketo-Vieno ym. 2000, 88).

Pistenäyttö = Tietokoneeseen liitetyllä pistenäytöllä pystytään lukemaan tietokoneen ruudulla oleva teksti pistekirjoituksella.

Aakkospalikka = Aakkospalikka on suurennettu versio 6- tai 8-pisteisestä järjestelmästä. Sitä käytetään, kun opetellaan kirjoittamaan pistekirjoituskoneella. Aakkospalikkaa kutsutaan myös pistekehikoksi ja pistepalikaksi.

Pistekirjoitustaulu = Pistekirjoitustaulu on kuin kirjan kannet, joko metallista tai muovista tehdyt. Kannessa on aukkoja ja pohjassa on jokaisen aukon kohdalla kuusipisteinen kuvio. Paksuhko paperi laitetaan kansien väliin ja pistimellä painellaan pistekirjoitusmerkkejä. Tällä menetelmällä pistekirjoitusta kirjoitetaan oikealta vasemmalle ja valmis kirjoitus luetaan paperin toiselta puolelta. (Hietaketo-Vieno ym. 2000, 9, 90.)

Pistin = Metallinen pistin, jonka avulla painellaan pistekirjoitustaululla pistekirjoitusmerkkejä (Hietaketo-Vieno ym. 2000, 88). Pistintä voidaan kutsua myös naskaliksi ja pistiäiseksi.

Korjauspistin = Puinen "pyyhekumi", jolla painellaan pistekirjoitusmerkin virheelliset kohoumat alas (Hietaketo-Vieno ym. 2000, 86). Korjauspistin on toisilta nimiltään pistekumi, korjauspulikka ja pulikka.

Opetuslauta = Pistekirjoituksen opetuslauta on tarkoitettu pistekirjoituksen opetteluun. Sillä voi muodostaa 10 merkkiä kerrallaan. Perusrivi on a-j, jotka muodostetaan ylä- ja keskipisteillä eli 1-, 2-, 4- ja 5-pisteillä. Kun perusriviin lisätään 3-piste eli vasen alapiste, saadaan kirjaimet k-t. Kun perusriviin lisätään 3- ja 6-pisteet eli molemmat alapisteet, saadaan kirjaimet u-z. Braille kehitti kirjaimiston ranskan kielelle, niin w, å, ä ja ö poikkeavat tästä. (Näkövammaisten liitto ry, i.a.)

LÄHTEET:

Hietaketo-Vieno, Liisa; Kaartovaara, Marja-Leena; Mäntylä, Auli; Pyötsiä, Pia & Salo, Anneli 2000. Pisteet 2000: Pistekirjoituksen perusteet. Helsinki: Oy Edita Ab.
Näkövammaisten liitto ry i.a. Pistekirjoitusmerkistö. Viitattu 21.2.2017. Osoite 

Näköön liittyviä viittomia

Näköön liittyvistä viittomista on tehty opinnäytetyö Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Tähän työhön on koottu silmän rakenteeseen ja näköön liittyviä käsitteitä, sekä niiden määritelmät.

Alla olevalla videolla käsitteet näkyvät viitottuna ja videon alta löytyvät termien selitykset suomeksi kirjoitettuna. Esitetyt viittomat ovat ehdotuksia, sillä samoille käsitteille löytynee myös muita sopivia viittomia.

1. Silmän rakenne:

Silmän halkaisija on noin 2,4 cm ja se sijaitsee luisessa silmäkuopassa. Silmän rakenne voidaan jakaa etu- ja takaosaan, sekä apuelimiin, kuten silmäluomet. Silmän etuosaan kuuluvat muun muassa sarveiskalvo, värikalvo sekä mykiö, ja takaosaan verkkokalvo, lasiainen sekä näköhermo. (Kivelä 2001, 12.)

2. Sarveiskalvo
Sarveiskalvo on silmän uloin osa ja yksi sen tehtävistä on suojata silmää vammoilta ja tulehduksilta. Erittäin tuntoherkkä sarveiskalvo on vain noin 0,6 mm paksu ja se on silmän tärkein valoa taittava kudos. (Kivelä 2001, 16–17; Tervo 2001, 146–147.)

3. Värikalvo eli iiris
Rengasmaisen värikalvon tehtävä on säädellä valon pääsyä silmään ja estää valoa heijastumasta silmän sisällä. Liikkuva värikalvo koostuu kahdesta kerroksesta, joista etummaisen sisältämä pigmentti antaa silmälle sen ominaisvärin. (Kivelä 2001, 19; Saari 2001c, 174.)

4. Mustuainen eli pupilli
Mustuainen on aukko, joka jää värikalvon keskelle ja sen koko vaihtelee suhteessa silmään tulevaan valon määrään. Hämärässä mustuaiset ovat laajentuneet ja ne supistuvat valoisassa tai lähelle katsottaessa. Normaalisti pupillit ovat keskenään samankokoiset. Mustuainen päästää läpi paitsi valon, myös kammionesteet kiertävät sen kautta takakammiosta etukammioon. (Kivelä 2001, 19; Saari 2001c, 174; Mustonen 2001, 349–350.)

5. Mykiö
Mustuaisen takana sijaitseva kirkas linssi on nimeltään mykiö, ja sen tärkein tehtävä on näkemisen hienosäätö eri etäisyyksille. Mykiön paksuus vaihtelee 3,5 ja 5 mm välillä, ja se toimii sarveiskalvon ohella silmään tulevaa valoa taittavana linssinä. Nuoren ihmisen mykiö on täysin läpinäkyvä, mutta iän myötä se kellastuu ja kaihin kehittyessä mykiöön se samenee. (Kivelä 2001, 22–23; Teräsvirta & Saari 2001, 204.)

6. Lasiainen
Lasiainen on läpinäkyvää geelimäistä kudosnestettä, joka täyttää 80 % silmän sisäosan tilavuudesta. Lasiaista ympäröi lasiaiskalvo, ja se on kiinnittyneenä silmän muihin rakenteisiin. (Laatikainen 2001, 220.)

7. Verkkokalvo
Verkkokalvo on silmän näkevä kudos. Se peittää silmän takaosan sisäpintaa ja sen sauva- ja tappisolujen tehtävänä on muuttaa valoenergiaa hermoimpulsseiksi. Verkkokalvolta impulssit toimitetaan aivoihin, missä informaatiosta kootaan kokonainen kuva näkökentän, värien, syvyyksien ja muiden näön ominaisuuksien yhdistelmänä. (Kivelä 2001, 25–30, Saari 2001d, 226–232.)

8. Näköhermo
Näköhermo koostuu noin 1,2 miljoonasta hermosyystä ja se välittää verkkokalvon vastaanottaman tiedon näköaivokuorelle. Näköhermon lähtökohdassa, silmän takaosassa, on silmän pohjassa sokea piste. (Nikoskelainen 2001, 258; Kivelä 2001, 30.)

9. Näkökyky:
Näkö on tärkein aistimme. Näkökykyyn vaikuttavat silmien ja näköratojen toiminnan lisäksi myös ympäristön olosuhteet. Näköaisti käsittää silmät ja aivot, mutta näkemiseen tarvitaan lisäksi myös valoa. Täysin pimeässä emme näe mitään. Näkemisen vaiheet ovat seuraavat: valon heijastuminen kohteesta silmään, valon taittuminen silmässä, verkkokalvoin reaktiot, tiedon kulkeminen näköhermossa aivoihin ja aivojen toiminta. (Saari 2001a, 38; Mustonen 2001, 338; Aine 2001, 418.)

10. Näöntarkkuus
Yksityiskohtien erottamiskykyä kutsutaan näöntarkkuudeksi ja se on paras silmänpohjan keskuskuopassa, jossa verkkokalvolla on eniten tappisoluja. Näöntarkkuus ilmoitetaan murtolukuna tai siitä saatavalla desimaaliluvulla, joista Suomessa käytetään jälkimmäistä. (Saari, Mäntyjärvi, Summanen & Nummelin 2001, 56–57; Saari 2001b, 288.)

11. Keskeinen näkökenttä
Katseen kohdistuessa yhteen pisteeseen, samanaikaisesti ympärillä näkyvä alue on näkökenttä. Näkökentän keskeisellä alueella nähdään hyvinkin pieniä yksityiskohtia, kun taas reuna-alueilla näkyvät vain suuremmat kohteet. Keskeinen näkökenttä on 30° (asteen) kokoinen. (Mustonen 2001, 339–340.)

12. Hämäränäkö
Hämärässä näkeminen tapahtuu verkkokalvon reuna-alueilla olevien sauvasolujen aistihavaintona. Hämärässä havaitaan heikommin värejä ja pieniä yksityiskohtia. (Kivelä 2001, 28–30.) Valoisasta hämärään tottuminen kestää noin 20–30 minuuttia. Osa silmäsairauksista vaikuttaa hämäränäköön heikentävästi, mutta joillakin hämärässä näkeminen voi olla helpompaa kuin kirkkaassa valaistuksessa. (Peltola 2015.)

13. Häikäistyminen
Näkemisen epämukavuutena tai heikentymisenä ilmentyvä häikäistyminen johtuu useimmiten voimakkaasta kontrastierosta tai kohteen kirkkaudesta. Häikäisyherkkyyteen vaikuttavat häikäisevän kohteen sijainti, verkkokalvon tila sekä mahdolliset silmäsairaudet. Häikäisyä voi vähentää säätämällä valaistusta: Jos esimerkiksi työpöytä on valaistu kirkkaasti, pitäisi myös taustavalon olla hyvä kirkkauseron pienentämiseksi. (Saari 2001a, 47; Aine 2001, 419.)

14. Akkommodaatio eli mukautuminen
Mykiön kykyä mukautua tarpeen mukaan kutsutaan akkommodaatioksi. Akkommodaatio tarkoittaa silmän mukautumista, kun katsetta tarkennetaan lähellä olevaan kohteeseen. Tällöin silmän taittovoima lisääntyy, koska mykiö paksunee. Silmä pyrkii aina mukautumaan jos verkkokalvolle muodostuu epätarkka kuva. Akkommodaatiokyky heikkenee iän myötä. (Teräsvirta & Saari 2001, 204; Saari 2001b, 293.)

15. Lähinäkö
Lähinäöstä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä alle metrin etäisyydelle tapahtuvaa katselua (Kokko, 2005). Lähelle katsottaessa silmät kääntyvät hieman sisäänpäin, pupilli supistuu ja mykiö mukautuu taittamaan valon verkkokalvolle. Tällöin lähellä olevasta kohteesta muodostuu silmänpohjiin hieman erilaiset kuvat ja aivot osaavat määritellä etäisyyden olevan lähellä. (Peltola, 2015.) Taittovirheetön henkilö huomaa lähinäön heikkenemisen 42–44 vuoden iässä (Saari 2001b, 293).

16. Kaukonäkö
Kaukonäöllä tarkoitetaan kauas kohdistuvaa katselua. Tämä on ikään kuin silmän normaalitila, jolloin silmät ovat suuntautuneet eteenpäin ja kohde näkyy molemmilla silmillä. (Peltola 2015.)

17. Kaksoiskuvat
Normaalisti yhteisnäkö yhdistää molempien silmien näköhavainnot yhdeksi, mutta mikäli silmien yhteistoiminnassa on häiriötä, näin ei tapahdu. Tällöin katsottava kohde näkyy kahtena. (Erkkilä 2001, 314–315.)

18. Värinäkö
Värillä on kolme ominaisuutta: kirkkaus, kyllästeisyys ja värisävy. Itse väriaistimus syntyy silmän verkkokalvolla, tappisoluissa, joita on kolmenlaisia. Tappisoluista osa aistii sinistä, osa punaista ja osa vihreää väriä, ja värinäkö on normaali, kun kaikki kolme tappisolulajia toimivat normaalisti. Tappisolut toimivat parhaiten kirkkaassa päivänvalossa, jolloin myös värien näkeminen onnistuu parhaiten. (Saari, Mäntyjärvi, Summanen & Nummelin 2001, 70.)

19. Syvyysnäkö
Silmänpohjiin tulevat kuvat eivät ole täysin identtiset, sillä silmät ovat erillään toisistaan. Tämä kuvien eriparisuus pystytään kuitenkin aistimaan yhtenä, kolmiulotteisena syvyysnäkönä eli stereonäkönä. (Erkkilä 2001, 311–312.)

LÄHTEET

Aine, E. 2001. Näkövaatimukset eri ammateissa. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 417–429.
Erkkilä, H.2001. Karsastus. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 307–329.
Kivelä, T. 2001. Silmän rakenne ja toiminta. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 11–36.
Kokko, E. 2005. Lähilasit. Luentomateriaali. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia.
Laatikainen, L. 2001. Lasiainen ja lasiaisen sairaudet. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 219–223.
Mustonen, E. 2001. Neuro-oftalmologia. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 337–352.
Nikoskelainen, E. 2001. Näköhermo ja näköhermon sairaudet. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 257–264.
Peltola, H. 2015. Näkemisen osa-alueet. Luentomateriaali. Suomen kuurosokeat ry.
Saari, K. M. 2001a. Peruskäsitteitä valo-opista ja valon merkityksestä näkötapahtumassa. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 37–47.
Saari, K. M. 2001b. Silmän refraktio ja akkommodaatio. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 287–305.
Saari, K. M. 2001c. Suonikalvosto ja sen sairaudet. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 173–199.
Saari, K. M. 2001d. Verkkokalvo ja sen sairaudet. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 225–256.
Saari, K. M. & Mäntyjärvi, M. & Summanen, P. & Nummelin, K. 2001. Silmän tutkiminen. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 49–88.
Tervo, T. 2001. Sarveiskalvo ja sen taudit. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 145–168.
Teräsvirta, M. ja Saari, K. M. 2001. Mykiö ja sen sairaudet. Teoksessa K. M. Saari ja Kandidaattikustannus Oy (toim.) Silmätautioppi. 5. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 201–217. 

Toiminnanjohtajat

Suomen Kuurosokeat ry:n toiminnanjohtajien viittomat löytyvät oheisesta tiedostosta.

Toiminnanjohtajat (PDF)


Jaa verkossa facebookiin Twitteriin Google plus Pinterest Sähköpostiin Deliciouseen

Sivun alkuun

Kuurosokeiden omaehtoinen, itsenäinen ja hyvä elämä tasavertaisessa yhteiskunnassa
Olemme Facebookissa Suomen Kuurosokeat ry

Päivitetty: 28.3.2018 Webmaster