Kädestä käteen viittomisen tunnistaminen

Keskustelin Sari Isakssonin kanssa kädestä käteen viittomista helpottavista toimintatavoista. Huomasimme muutamia seikkoja, jotka auttoivat sekä kädestä käteen viittomisen ymmärtämistä että itse viittomista.

 

Henkilöillä, jotka eivät ole vielä viittoneet kovin kauaa aikaa kädestä käteen (taktiilisti) on välillä vaikeuksia ymmärtää toisten tekemiä viittomia. Näin käy varsinkin silloin, kun viittomalla on sama käsimuoto ja liikerata, mutta viittoman paikka muuttaa viittoman merkityksen.

 

Kun ihmiset ovat eri kokoisia, heidän liikeratansakin ovat eri kokoisia. Aina ei saa selvää, missä kohtaa henkilö tekee viittoman. Kun viittomia joutuu arvaamaan, on olo epävarma. Ja kun viittomat sekaantuvat, voi koko lause johtaa väärinkäsityksiin.

 

Yhdellä tai kahdella kädellä viitottaessa viittoman paikan tarkka osoittaminen helpottaa sen tunnistamista. Tämän sivun lopussa olevassa valokuvasarjassa on esimerkkinä kaksi viittomaa: HELSINKI-MUKAVA.

 

Ensimmäisessä kuvasarjassa viittoja ei kosketa omaa vartaloaan tai ota käyttöön vastaanottajan vartaloa viittomaa tehdessään. Toisessa kuvasarjassa vastaanottaja tuntee liikkeen lisäksi myös viittoman tekopaikan eli HELSINKI -hiusten kosketus ja MUKAVA -leuan kosketus. Näin ne eivät sekaannu esim. viittomiin rikas tai ajatella.

 

Vastaanottajan näkökulmasta sekä tekijän että vastaanottajan kehon käyttö selkiyttää ja vahvistaa viittoman paikan tunnistamista. Se tuo varmistuksen viittoman ymmärtämiselle ja kädestä käteen viittomisesta tulee rentoa.

 

(Riitta Lahtinen, Tuntosarvi nro 1, tammikuu 2002)