Kuurosokeiden kulttuuri

 

Esitelmä pro gradu -tutkielmasta Kuurosokeiden kulttuuri Kuurosokeiden kommunikaatioseminaarissa 23.11.2001. Rouvinen, Ritva. Tuntosarvi 1/2002, s. 8-11.

 

Esittelin kommunikaatioseminaarissa pro gradu –tutkielmaani Kuurosokeiden kulttuuri. Kulttuurilla on erilaisia määritelmiä. Tässä sillä käsitetään arvojen, normien ja tapojen muodostamaa kokonaisuutta. Kuurosokeiden kulttuuri antaa toiminta- ja ratkaisumalleja ja elämänhallinnan keinoja arkipäivän tilanteisiin, tekee niiden ennakoimisen helpommaksi.

 

Tutkimuksessani kuvataan ja analysoidaan kuurosokeiden kulttuuria arkipäivän toimintojen ja ratkaisumallien kautta, pohditaan kielen merkitystä kulttuuri-identiteetin rakentumisessa sekä tarkastellaan kuurosokeiden elämänhallinnan keinoja. Siinä pohditaan, voidaanko ylipäätään puhua kuurosokeiden kulttuurista. Kuurosokeiden kulttuuria analysoitiin Argylen mallin pohjalta, jossa kulttuuri jaetaan 6 eri rakenneosaan. Tutkimuksen perusaineisto koski aikuisia kuurosokeutuneita henkilöitä. Tutkimusaineisto koostui haastattelututkimuksesta, tutkijan omista havainnoista ja erilaisista dokumenteista.

 

Kulttuurin perusta

 

Kulttuurin ensimmäinen osa-alue on kieli. Yleensä kulttuuriin liittyy yhteinen kieli. Tämä vaatimus ei toteudu kuurosokeiden ryhmässä, mutta yhteistä kieltä tärkeämpää on keskinäinen ymmärrettävyys ja erilaisten kommunikaatiotapojen hyväksyminen ja arvostaminen. Itse asiassa kuurosokeat käyttävät monia kommunikaatiotapoja yhtä aikaa varmistamassa viestin perille menon. Viittomakieliset tässä tutkimuksessa kokivat viittomakielen arvostamisen yhdeksi tärkeäksi elämänarvokseen. Siitä huolimatta haluttiin puhua yhteisestä kuurosokeiden kulttuurista jakautuneena kahteen alaryhmään: viittovien kuurosokeiden kulttuuriin ja puheella kommunikoivien kuulonäkövammaisten kulttuuriin

 

Yhteinen tapa kokea maailma on toinen osa-alue. Maailma hahmotetaan kaikkia aisteja tehokkaasti hyväksikäyttäen siten, että haju-, maku- ja tuntoaistin merkitys ovat kasvaneet. Ympäristöstä saatu tieto on pirstaleista ja kokonaisuus täytyy rakentaa pienistä palasista. Kuurosokeiden ryhmässä ei voida puhua pelkästään näön tai kuulon avulla hahmotettavasta maailmasta, koska näitä molempia on käytettävä kaiken mahdollisen tiedon saamiseksi. Identiteetti eli käsitys itsestä ja omista mahdollisuuksista on rakennettava monta kertaa elämän aikana sekä normaaliin ihmisen elämään liittyvänä, mutta myös kuurosokeutumiseen liittyvänä.

 

Kolmas osa-alue on yhteisesti hyväksytyt ei-kielellisen viestinnän ja sosiaalisen vuorovaikutuksen muodot. Kommunikaatioon ja kieleen liittyvä oheisviestintä on ongelmallista äänensävyjen, ilmeiden ja eleiden havaitsemisen vaikeuden takia. Tieto ympäristöstä ja sen tapahtumista, ihmisistä ja heidän pukeutumisestaan sekä keskustelunaiheiden muuttumisesta on saatava erikseen. Samoin kaikki muu tieto itsestäänselvyyksistä, jotka tiedontulvan maailmassa kohtaavat kuulevat/näkevät ilman sen kummempia ponnisteluja. Kuurosokealle tämän lisäinformaation välittäminen merkitsee hitaan kommunikaation hidastumista entisestään.

 

Sosiaalisten suhteiden merkitys on kuurosokeiden kulttuurissa suuri. Mahdollisuudet vapaaehtoisuuteen perustuvien ja tasa-arvoisten suhteiden luomiseen ovat heikommat kuin muilla. Samalla tavalla kommunikoivien ja ”samalla aaltopituudella” olevien ihmisten löytäminen voi tuottaa vaikeuksia, samoin kuin heidän luokseen pääseminen liikkumisvaikeuksien tai tulkkien/oppaiden puuttumisen takia. Kaikille ihmisille, myös kuurosokeille, on tärkeää olla sosiaalisissa suhteissa sekä antavana että saavana osapuolena.

 

Jokaisella kulttuurilla on omat sääntönsä ja tapansa, jotka kertovat miten toimia eri tilanteissa. Näin on myös kuurosokeiden kulttuurissa. Tämä on neljäs osa-alue kulttuurin analysoinnissa. Liikkumistekniikka ja koko kehon ja kaikkien aistien hyväksikäyttö itsenäisessä liikkumisessa, tapa käyttää avustajia ja tulkkeja erilaisissa yhteyksissä sekä tieto monien erilaisten kommunikaatio- ja tiedonsaantitapojen hyväksymisestä helpottavat selviytymistä. Erilaisuuden kohtaaminen, sietäminen ja hyväksyminen ovat myös keskeisiä piirteitä, samoin kosketus, toisin kuin yleensä suomalaisessa kulttuurissa. Jo taktiili kommunikaatio sekä tulkin käyttö myös oppaana vaativat kosketusyhteyttä toiseen ihmiseen.

 

Yhteisesti hyväksytty moraali ja muut arvot ja uskomukset on viides osa-alue. Haastateltavien tietynlainen eristyminen yleisestä arvokeskustelusta näkyi oman elämän arvojen ilmaisemisen vaikeutena. Elämä on niin keskittynyt arkipäivän tilanteista selviytymiseen, että ihmisyyden peruskysymysten arvioiminen on vaikeaa. Yhdeksi tärkeäksi arvoksi kuurosokeiden kulttuurissa kuitenkin koettiin itsemääräämisoikeus ja omista asioista päättäminen. Se liittyy elämänhallintaan, joka koostuu sisäisestä ja ulkoisesta tekijästä. Sisäinen elämänhallinta tarkoittaa omien valmiuksien lisäämistä tarvittavilla tiedoilla ja taidoilla. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan yhteiskunnan on tarjottava ulkoisen elämänhallinnan keinot kuurosokealle. Työ ja mielekäs tekeminen ja mahdollisuus sitä kautta sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa koettiin arvokkaana. Niiden löytäminen voi tosin olla vaikeaa. Kiinnittyminen sukuun ja lähiyhteisöön ovat tärkeitä, mutta eivät ongelmattomia arvoja erilaisen kommunikaation ja vaikean saavutettavuuden takia.

 

Taiteiden tekeminen ja kokeminen sekä yleensäkin luova toiminta kuuluvat kuurosokeiden kulttuuriin ja ovatkin kuudes osa-alue kulttuurin analysoinnissa. Tuntoaistin kautta voi taideteoksista nauttia yhtä paljon kuin pelkästään näön avulla. Runot, kirjat, musiikki, teatteri, veistokset, maalaukset, tanssi – ne kaikki ovat kuurosokean saavutettavissa. Kuurosokeiden tuottamat taideteokset puhuttelevat kaikkia ihmisiä.

 

Kuurosokeiden tyypit tutkimuksessa

 

Tutkimuksessa löytyi elämän hallinnan kannalta 4 erilaista tyyppiä 1. taktiilit viittomakieliset 2. viittomakieliset, joilla on vielä näönjäänteitä 3. haja-asutusalueilla asuvat viittomakieliset ja 4. puheella kommunikoivat.

 

Taktiilisesti viittomakieltä käyttävillä kuurosokeus hallitsee elämää. Kaikkien aistien tehokas käyttö ja hyvät kommunikaatio- ja tiedonhallintataidot ovat tärkeitä sisäisen elämänhallinnan taitoja. Kommunikaation kokonaisvaltaisuus asettaa usein vastakkain sosiaalisuuden halun ja kommunikoinnin raskauden ja väsymisen. Tulkkien ja avustajien käyttäminen merkitsee yksityisyydestä luopumista ja toisiin ihmisiin luottamista. Sosiaalisten suhteiden luominen sukulaisiin, ystäviin ja naapureihin on kiinni näiden viittomakielen taidosta. Sosiaalisten kontaktien ja tiedonsaannin vähyys voivat johtaa eristymiseen ja syrjäytymiseen. Omasta elämästä päättäminen ja lähiyhteisöön ja koko yhteiskuntaan liittyminen helpottuu kuurosokeiden kulttuurin ja kuurosokeiden ryhmän avulla.

 

Viittomakieliset kuurosokeat, joilla on vielä näönjäänteitä ovat usein liittyneinä kuurojen viittomakieliseen yhteisöön. Selviytyminen siellä visuaalisessa kulttuurissa on riippuvainen näkötilanteesta ja kuurojen viittomakielisen yhteisön halusta kohdata näkövammainen viittomakielinen ja ottaa näkövamma huomioon kohtaamistilanteissa. Kaikki haastateltavat kokivat kuitenkin kuurosokeiden ryhmän omakseen ja kuurosokeiden kulttuuriin liittyvien taitojen osaamisen tärkeäksi.

 

Haja-asutusalueilla asuvat viittomakieliset kuurosokeat ovat kaikkein huonoimmassa asemassa. Heiltä puuttuu viiteryhmä ja samankieliset ihmiskontaktit. Kuurosokean identiteetin rakentaminen ja sen säilyttäminen vaatisivat kontakteja muihin viittomakielisiin kuurosokeisiin.

 

Puheella kommunikoivilla kuurosokeus -identiteetti on osa kokonaisvaltaista identiteettiä johtuen samasta kielestä valtaväestön kanssa. Puheella kommunikoivat puhuivat itsestään mielellään kuulonäkövammaisina, vaikkakin kaikki pitivät kuurosokeiden ja kuulonäkövammaisten ryhmän yhteiseloa tärkeänä.

 

Tässä tutkimuksessa kuurosokeiden oman ryhmän merkitys koettiin tärkeänä sekä henkilökohtaisesti että yhteiskunnallisesti. Tietous ryhmän ja järjestön olemassaolosta ja historiasta, luonteesta ja kulttuurista  mahdollistavat sen kokemisen arvokkaana ja houkuttelevana sekä yhteiskunnallisesti merkittävänä. Kuurosokeilla on yksilöinä ja kuurosokeiden ryhmän jäseninä tarvetta kunnioituksen ja tunnustuksen saamiseen vähemmistöryhmän ja –kulttuurin edustajina.