Kuurosokea, oman elämänsä ja tilanteensa asiantuntija (2002)

Oikeus kommunikaatioon on sosiaalinen perusoikeus. Kuurosokeiden kohdalla se ei toteudu: 240 tuntia viittomakielen tulkkausta vuodessa on maksimi, vaikka vammaispalvelulain mukaan se on minimi. 42 minuuttia päivässä ei riitä ihmiselle, mutta lisäminuuttien anominen kaatuu kunnan määrärahojen vähäisyyteen.

 

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista tuli voimaan vuoden 2001 alussa. Myös kuurosokeat ovat sosiaalihuollon asiakkaita kuten ketkä tahansa kuntalaisista. Kun viranomaiset tekevät päätöksiä, heidän pitäisi ottaa huomioon kuurosokean toivomukset, mielipiteet ja hänen yksilölliset tarpeensa. Mutta kuurosokeat saavat liian harvoin lain hengen mukaista asiakaslähtöistä palvelua.

 

Kuurosokealla ei ole myöskään itsemääräämisoikeutta saati yksityisyyttä. Saadakseen tulkin hänen on perusteltava tekemisensä tunti tunnilta. Kunnan rajalla voi olla korkea muuri, jota kuurosokea ei saa ylittää yhdessä tulkin kanssa. Jumalanpalvelukseen tulkin saaminen toiselle paikkakunnalle on vaikeaa, ellei mahdotonta; ulkomaanmatkasta voi vain unelmoida. Nehän eivät ole arkielämää.

 

Tiedonsaanti on jokaisen kuurosokean ongelma. Kuurosokealle on esitettävä vaihtoehtoja ja annettava aikaa tutustua niihin. Kuurosokean on saatava tietää oikeuksistaan, velvollisuuksistaan, päätöksistä ja valitusmahdollisuuksista muodossa, jota hän pystyy ymmärtämään: pistekirjoituksella, viittomakielellä, isokirjoituksella tai äänitteenä. Sosiaalityöntekijän on huolehdittava tulkkauksesta, jos ei itse osaa viittomakieltä.

 

Kuurosokean jokapäiväiseen elämään vaikuttavat kaikki sosiaalihuollon päätökset kuljetuspalveluista, viittomakielen tulkkipalveluista, apuvälineistä, palveluasumiseen, henkilökohtaiseen avustajaan yms. Liian usein kuurosokea tyytyy päätöksiin, jotka eivät helpota hänen jokapäiväistä elämäänsä tai turvaa hänen hyvinvointiaan ja oikeuksiaan olla osallistuva kuntalainen. Kuurosokeat ovat epätasa-arvoisessa asemassa jopa keskenään. Tietoa kuurosokeudesta ja sen vaikutuksista on lisättävä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan keskuudessa.

 

Kuurosokeaa on kuunneltava, hänelle on annettava tietoa hänen omalla kommunikaatiotavallaan, hänen tarpeensa ja mielipiteensä on otettava huomioon, kun palveluista ja apuvälineistä päätetään. Hän on itse oman elämänsä, tarpeidensa ja tilanteensa paras asiantuntija.